Niin siinä sitten kävi että tekele josta aloittelin haalarimallista alaosaa, joutui syrjäytymään kun päätin että haen sopivaa kangasta ettei tarvitse palapelistä värkätä joka oli jo mennyt pieleen...ennenkuin ehdin kaupoille, tuli yö,uneton sellainen, ja muistin että kummipojan veljen vanhoissa vaatteissa oli spiderman yökkäri. Siitä sitten oli siltä istumalta(yritin nukkua puoli-istuvasti kuvitellen että saisin selälläni unta)päätin etsiä sen ja löysinkin suht helposti pimeässä vaatekaapin perältä. Olin niin onnellinen kun pääsinkin projektista helpolla, että vaivauduin vielä laskeutuman alakertaan esittelemään miehelleni upeaa löydöstä :)
Aamulla oli pojan suu onnesta muikeana kun kauan odotettu puku oli valmis.