Seuraava kirjoitus ei sovi herkkävatsaisille vaan sisältää tilitystä ihmisen eritteiden laajasta kirjoista...

 

Niinpä niin, sairastaminen ei mielestäni ole koskaan mukavaa, mutta varsinkaan silloin kun kyseessä on oksentaminen. Keskimmäinen oksensi viime viikon tiistaina kummallisen liman, vietti päivän nukkuen 40 asteen kuumeessa ja oli seuraavana päivänä täysin kunnossa. Jännitin ja pelkäsin keneen tauti seuraavaksi osuu, mutta kun päästiin viikonlopun yli, huokaisin helpotuksesta kun vältyttiin taudilta...tai sitten ei.

Maanantai iltana nuorin reppana, kohta 5kk, aloitti oksentelun ja jatkoi sitä koko seuraavan päivän. Tissimaidolla tankattiin kaiken aikaa ja pärjättiin, pesukone pesi ahkerasti kaikkea millä oksennusta sai pyyhittyä. Pikkuherra oli varsin virkeä ja valpas, kunpa kaikki voisivat elää tissimaidolla vatsataudin aikaan ;D

Itselläni oli ollut outo tunne vatsassa, mutta olinkin mennyt edellisenä iltana nälkäisenä nukkumaan. Ruoka maistui hyvin illallakin ja yö meni mukavasti, kukaan ei enää oksentanut.

Keskiviikkona heräsin normaalisti, mutta vessassa totesin että olen vesiripulilla. No parempi reagoida tautiin näin kuin oksentaen, ajattelin. Päivällä kyllä tuli sitten vielä sellaiset kaaret kylppäriin ettei auttanut sekään positiivinen ajattelu. Olin pois pelistä, mutta onneksi äidin ja anopin avuin, Elias pääsi kerhoon ja takaisin kotiin ja Aku sai välillä muuta seuraa kuin tärisevänä makaavan äidin.

Yö meni taas hyvin ja seuraavana päivänä olo oli jo lähes normaali. Ulkonakin olin tekemässä lumitöitä jotta Eliaksen ei tarvitse ihan yksin pihalla hiihtää.

No sitten toivottiin että tauti olisi tässä, mutta sekin toive vesittyi iltapäivällä kun Alina ilmoitti että vatsa on kipeä. Koulumatka oli kestänyt jo kovin kauan ja neiti oli kiukkuinen tullessaan, ehkä enteili sitä, että ilta meni oksentaessa.
Toki mies oli tässä kohtaa Helsingissä kun olin jo kunnossa, juniori olisi halunnut nukkua vain sylissä ja havahtui joka kerta kun kiipesin yläkertaan auttamaan oksentelijaa siivoamaan naamansa...huhhuh.

Yöllä tuli isäntä kotiin ja sain nukkua sentään hetken niin etten ollut yksin vastuussa kaikesta. Juuri kun kaikki oli lähes hyvin, tauti kaatoi myös miehen ja yöllä kuunneltiin varsinaista kakomissinfoniaa.

Aamu on valjennut, kukaan ei nyt oksenna. Koko perhe on ollut taudissa, joko tämä oli tässä?Olihan?!?