Päätin lopputalvesta tehdä isännälle lapaset kun kaikista entisistä hanskoista paistaa päivä enemmän tai vähemmän läpi. Dropsin ihanasta langasta aloitin ja olin jo päässyt lähes loppuun, kun totesin että peukalo on hiukan kireä. No, sovituksessa meni vielä läpi joten tein toisen. Kun sain toisen lapasen valmiiksi, totesin jo että peukalo on aivan liian pieni isännälle. Työ alkoi tympiä ja se oli purkutuomion edessä.

Lapasten lojuessa jonkin aikaa korissa, tein yhdet villasukat kummipojalle, kas tässä...

Pääsiäisen alla, kun hermot oli mennä rakkaiden lasten kiukutellessa ja kun isäntä komensi mut virpomisreissulta takaisin kotiin, sain riittävästi tarmoa ja päätin korjata korissa lojuvien lapasten tilanteen. Purkaminen sujuu kiukkuisena varsin sutjakasti ja aloin leppyä lankaa kieputellessani. Ehdin ihastella kuinka hyvin olin sentään lapaset tehnyt, vaikkakin kaksi samaa kättä ja liian pienellä peukalolla...hmm...olikohan se sittenkään ihan niin hyvä suoritus ;D
Lopussa kuitenkin kiitos seisoo ja lapaset tuli valmiiksi, yksi kumpaankin käteen...

...ei tosin siihen käteen johon alunperin piti. Peukalo kun on edelleen liian pieni isännälle, joten otin lapaset omaan käyttöön ja lupasin ensi talveksi tehdä uudet, vähän väljemmällä peukalolla. Näin hyvin istuvat omaan kätöseen ja on muuten ihanat pitää kevätkeleillä.