...laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen. Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa, kun kolme yötä enää on.

Tämä pitää tänä vuonna lähes sanasta sanaan paikkansa, tosin tontusta näimme vain jälkiä kun olimme kuusenhakureissulla sunnuntaina.
Tänä vuonna löydettiin aika helpoti sopiva kuusi ja ilma suosi pakkasella ja lumipeitteellä. Meillä on ollut niin hieno tilanne että ollaan saatu luvalla mennä metsään kaatamaan oma kuusi itse.Viime vuonna rämmimme samaisilla mailla saappaat kurassa vesisateessa ja kaavittiin sitä kuraa pois vielä päivien päästä, tällä kertaa reissu oli siis kaikinpuolin antoisampi.

Täällä päin alkaa näyttää aika hyvänkokoisilta...

Miltähän tämä näyttäis olohuoneessa...

Ahkerat kuusenkantajat. Harvennettiin sen verran metsää että ensimmäinen joka meinattiin ottaa, olikin lopulta sen verran "raasu", että vaihdettiin se parempaan ja tässä se nyt juhlapuvussaan:

(Sähkönsiniset koristeet lähtevät tämän joulun jälkeen etsimään uutta kotia...kuka haluaa?)

Pipareita ja joulutorttujakin on leivottu ja syöty.
Ensimmäinen pikkukinkkukin ehdittiin jo napostella ja kyllä se hyvältä maistui.
Kuusi on sii jo koristeltu kuten kuvasta näkyy. Yleensä olemme jättäneet koristelun aatonaattoon, mutta nyt totesimme että samalla kuusen voi koristella ja nauttia siitä pari päivää ennen joulua, kuin laittaa nurkkaan kuihtumaan. Kyllä se ehtii varistaa oksiaan vielä ja nyt kun sitä on jo ihailtu, se on helpompi heittää ovesta ulos viimeistään loppiaisena(meillä kyllä yleensä tapanin jälkeen alkaa joko isäntä tai minä kyllästyä neulasten määrään...)
Tänään Elias totesi: " Meillä on kyllä maailman hienoin kuusi mitä meillä on ollut!" Tästä on hyvä aloittaa joululoma. Huomenna vielä pikainen piipahdus koululla ja sitten otetaan rennosti loppiaiseen asti kunnes alkaa uusi arki...