Viimeksi kirjoitellessani ihastelin kevättä, nyt hikoillaan upeassa kesähelteessä, varjossa vielä +27 astetta kun kävin kastelemassa taimia...
Puuhaa on riittänyt niin että on nämä päivitykset jääneet jälkeen aika lailla. Huomasin juuri että kameran päällä on pölyä, sen verra vauhdikasta menoa täällä on, etten ole ehtinyt kameraa hakea tilanteisiin mukaan. Onneksi sentään jotain kuvia tulee napsittua puhelimella ettei jää vain mielikuvien varaan. Koulut saatiin päätökseen, eskarivuosi takana ja perheessä on jo kaksi koululaista. Helteetkin alkoivat lasten loman myötä. Päivät kuluvat mukavasti kunhan muistaa täyttää juomapulloja, joita tänäänkin oli terassin kaiteella pitkä rivi.
Pihassa ollaan aherrettu taas urakalla, syreeni aita on saanut jatketta ja yhdelle rajalle istutettiin juuri koristearoniaa vajaat 30m. Uusia istutusalueitakin on tehty ja nyt riittää kasteltavaa, helle paahtaa ja tuuli kuivattaa...yösateita toiveissa, kiitos :)
Tämän alkukesän olen ihastellut upeasti kasvuun roihahtaneita sammalleimuja. Tänään kastelukierroksella huomasin että kukinta alkaa olla osittain ohi ja harmittaa kun en ehtinyt parhaimpaan loistoon kameran kanssa. Nappasin muutaman kuvan täältä ylhäältä käsin, työhuoneesta, jossa olen pihamaisemia ihaillut.
Kasvimaa ja koristealtaan ympäristö kaipaavat askelkiviä, joita ei nyt ole tullut vastaan luonnosta. Kaupasta ostaisin heti lottovoiton saatuani sellaisia vanhan puisen näköisiä betonilaattoja, mutta nyt tyydyin tekemään isännän avustuksella laattoja ihan itse raparperin lehdistä.
Lasten leikkialueelle kaivettiin/muotoiltiin lehdille muotit ja sitten kuraa päälle...
Kierrätystä tämäkin, nimittäin työhuoneen lattiatasoitetta oli jäänyt talliin kovettumaan ja nyt se tuli tarpeeseen. Valoimme myös raudoitusrautaa kuran sekaan, sitäkin löytyi vielä varastosta ;)
Auringossa ja tuulessa laatat kuivuivat nopeasti(onneksi eivät kuitenkaan liian) ja tänään päästiin irrottamaan lehtiä.
Kivien kuviopinta oli vielä hieman kostea, joten jätin laatat tuijien varjoon kuivumaan. Lopullinen siistiminen täytyy tehdä kun pinta kunnolla kovettuu, niin saa rauhassa kaapia raparperin lehden jämät pois urista.
Olen kuitenkin jo tyytyväinen tulokseen, näitä tehdään vielä lisää ;)
Tässä kirjoitellessa aurinko on laskenut metsän taa ja räystään alle pesän tehnyt västäräkki on saanut poikueensa ruokituksi. Sirkutus on hiljentynyt, odottelen jo innolla että oppivat lentämään ja poistuvat pesästä, sitä ennen ei voi viimeisiä räystäslautoja lyödä umpeen...
Kommentit