Täytyy myöntää kliseisesti, että tuntuu kuin se olisi ollut eilen, pieni nyytti sylissäni ja perhe onnesta soikeana.
Nyt on nyytti jo vähän isompi, perhe on edelleen onnellinen, mutta iso poikahan tuosta nuorimmastakin on jo tullut, 3-vuotias.
Käytökseltään on varsin ikänsä mukainen; hassu, rasittava, ihastuttava, vihastuttava, suloisin otus ja raivostuttavin kitisijä, varsinainen puhekone ja loputon kyselijä. Auttaa mielellään sille päälle sattuessaan ja on lapsista ahkerin siivoaja ja toimii parhaiten käskyjen mukaan.

Olin Akun kanssa 3-vuotis neuvolassa jo viikko sitten. Pituutta oli tarkistusmittauksen jälkeen 97,2cm, painoa jotakuinkin 16 kiloa ja muutenkin oli varsin yhteistyökykyinen, tosin pallon kopittelussa pisti leikiksi ja näytti lentopalloilun alkeita ;) Tästä tulikin mieleen että pitäisi muistaa täyttää kyselylomake ja viedä neuvolaan, ei vaan kaikkea ehdi...

Tällä viikolla sain taas kokea erinäisiä tunteita arjen pyörityksessä...toisinaan raivarit tulee siitä että on lähdettävä kotiin puistosta, toisinaan siitä ettei vielä lähdetä puistosta kotiin ;) Keskiviikon kerhopäivänä raivarit tuli siitä kun ei päässyt rattaiden kyydissä kotiin vaan piti kävellä. Koko matkan jaksoi kiljua ettei jaksa kävellä, vaan haluaa syliin, käveli koko ajan perässäni, mutta huusi. Samainen (lyhyt)matka on kävelty mennen tullen niin reippaasti että on odoteltu kerholla ovien avaamista...

Yhtenä päivänä Aku sai raivarit ennen päikkäreitä. Olisi halunnut ensimmäisenä nukkumaan, mutta olin jo ehtinyt  pakkaamaan pienimmän hoidokin kärryihin. Kun vielä ilmoitin että Aku saa nukkua omissa rattaissa, raivari oli totaalinen teatraalisen heittäytymisen kera. Tässä kohtaa huomautan että toisinaan päikkäreillä on kolme nukkujaa, jolloin kaikki mahtuvat "isoihin" rattaisiin, toisinaan tarvitaan vielä yksi makuupaikka lisää ja yleensä se on Akun mielestä mukavaa kun pääsee omiin rattaisiin, nyt ei ollut. Kun huuto alkoi yltyä, tokaisin ohimennen Akulle: "Jos ei omat rattaat kelpaa, mene omaan sänkyyn nukkumaan."
Peittelin muut kärryihin ja vein takaterassille varjoon. Kun tulin sisälle ihmettelin kun on niin hiljaista ja ajattelin että yläkerrassa on jotakin luvatonta tekeillä...Akun huoneessa oli hiljaista, vain tasainen tuhina kuului kun poika oli käpertynyt omaan sänkyynsä nukkumaan <3

Päivänsankari pääsi tänään Leaf-areenalle, kun niin sopivasti osui pph tapaaminen siellä tälle päivälle.Muilla meidän perheen lapsilla ei olekaan ollut Leaf synttäreitä vielä, Akulla on ollut jo muutamat ;)

p.s. nimpparionnittelut kummitädille :)