Syksy on edennyt ja puista lehdet pudonneet...tai no, ei kyllä meidän koivuista, vaikka lähestulkoon kaikista muista ympäristön samanlajin edustajista tuulessa heiluvat enää paljaat risut. Olisin jo mielelläni haravoimassa pihaa puhtaaksi jonka jälkeen lumi voisi sataa maahan ja pysyisi maaliskuuhun. No juu, ei ihan todellista mutta olishan se mukavaa, ja haaveilu on aina sallittua.

Viime viikolla oli ihania syysilmoja, joten olemme pyöräilleet ja ulkoilleet nauttien tästä kirpeydestä. Välillä tosin meinaa ankeus iskeä kun huomaa että pimeys tulee taas niin kovin nopesti ja sen suhteen illat ovat lyhyitä. Erinäisistä syistä usein juuri ilta-aikaan saisi hommia tehtyä paremmin kun molemmat aikuiset ovat kotona. Ruohonleikkaaminen ja muut puutarhan talvisiistimishommat odottavat sitä sopivaa hetkeä. Sisällä hommaa riittää ihan näissä peruskotitöissä, joiden tekemiseen menee tällä hetkellä ainakin tuplasti aikaa johtuen siitä että suuri osa ajastani kuluu Akun viihdyttämiseen.

Suloinen vuosikkaamme opettelee kävelemään, kiipeämään ja tutkimaan. Kaiken tämän ohella pitää tietysti vahtia ettei äiti katoa maailmasta...suloista mutta todella rankkaa, varsinkin kun on sen luontoinen ihminen että ei osaa jättää asioita tekemättä ja haluaa koko ajan tehdä vielä kaikkea lisää.
Oma-aika on tärkeää, pieni hetki niin että saa tehdä jotain käsitöitä tai vaikka pihahommia ihan rauhassa. Olenpa huomannut nauttivani myös siitä että saan siivota rauhassa. Pienet on kotiäidin ilot ;)

Äidin iloihin kuuluu myös lasten erilaiset saavutukset. Tällä hetkellä vanhin osaa ajaa pyörää ilman käsiä, keskimmäinen osaa liipata pyörällä kovasta vauhdista ja nuorin osaa kävellä ilman tukea. Siinäpä sitä on taas saavutuksia kerrakseen ja kun itse olen saanut edes jotain valmista omin kätösin, niin ja tänään isäntä sai rakennettua uuden kalusteen ja tekee nyt lasten kanssa pizzaa, mitä tässä enää edes valittamaan kun ei mitään ehdi kun kuitenkin ehtii edes jotain ;D.