...enkä sille mitään voi, parhaat hetket juoksee nopeaan...

Suurlähettiläiden sanat tuli mieleen kun mietin miten monta kertaa on pitänyt kirjoittaa ylös lasten tekemisiä ja sanomisia, enkä sitä ole aikaiseksi saanut. Nyt pää lyö tyhjää, mutta muutama virstanpylväs on mainittava.
 

Ennen joulua sairastellessa, Aku päätti aloittaa kuivaksioppimisen itsenäisesti. Ilmoitti vain yhtäkkiä haluavansa pissalle, tätä ennen ei ollut siihen suostunut vaikka olin monia konsteja kokeillut. Alkuun piti kysyä koko ajan onko hätä, niin välillä tärppäsi. Oli vaihe kun pissattiin ensin housuun ja sitten vasta pystyi myöntämään että olis pitäny jo mennä ;)
Nyt ollaan edistytty jo niin että poika kipittää itse vessaan, repii housuja sinnikkäästi alas, käy potalla ja toteaa: "Tullu pissa"  Ulkonakin on oltu menestyksekkäästi ilman vaippaa ja vain kerran on myöhästytty riisumisessa.
Viimeviikolla lähdettiin ekaa kertaa kauppaan ilman varmistuksia ja hyvin meni. Aku on itsekin niin ylpeä tästä että on ihana seurata homman sujumista. Yöksi vaippa on vielä laitettu kaiken varalta, välillä pyytää pissalle ja nyt onkin yövaippa alkanut olla useammin kuiva ja sitä myöten yöt nukutaan paremmin eikä tule aamuöisiä raivareita märästä vaipasta.

Aku on myös kehittynyt puhekoneena. Ei anna hetken rauhaa jos sille päälle sattuu ja yleensä asiaa on koko ajan. Ja se äänensävy kun tokaisee AIJAA tai NIIN...ei voi kuin hymyillä, osaa olla aikamoinen velikulta.

Pitäisi saada enemmän nauhoitettua pojan juttuja, jostain syystä vaan ei aina ole pelit ja vehkeet käsillä ja jotenkin arki vie, eikä tässä paljon kuvata kuten noita vanhempia on tullut enemmän tallennettua myös videolle. Pitäisi kenties ryhdistäytyä ja yrittää saada tallennettua Akun singstar bravuuri; "äijä, puuki, äijä, puuki"

"Aku poika, iso poika"