Ostin alkusyksystä ihania käsinvärjättyjä lankoja ystävältä ja ajattelin neuloa niistä itselleni kaulurihuivin.
Aloitin innoissani ja tein tiheitä, tasaisia raitoja. Sovittelin ja mietin ettei raidoitus nyt oikein miellytä, mutta kyllä kai sitä tulee käytettyä kun sävyt ovat niin upeat. Neuloin lisää ja sovitin....ei hyvä, pakko purkaa.

Aloitin uudelleen ja päätin tehdä leveämpiä, erikokoisia raitoja. En halunnut pelkkää sileää tai joustinneulettakaan, yritin opetella palmikon.
No eipä palmikko miellyttänyt silmääni joten luovutin ja aloitin taas alusta. Tein muutaman kerroksen sileää ja väliin joustinneulekerroksia, sitten taas sileää. Pinta alkoi miellyttää ja kauluri eteni. Aloin olla jo lähes valmis, päätin sovittaa vielä ennen päättelyä, kun huomasin että kauluri mahtuu hartioille ja näyttää varsin hyvältä tunikan alulta...

Niinpä päätin jatkaa ja tehdä siitä lämpimän tuubitunikan, peittämään kaikkia niitä trikoopaitoja joiden rinnustalla on tahroja...
Lankoja piti hommata vähän lisää kun vauhtiin pääsin ja lopulta tuubiin tuli myös sangat. Neulemekkoni on valmis!

Eipä tässä mitän ihmeellistä ole, mutta värit ovat jotenkin lumoavat...

Ihmeenä voi ehkä pitää sitä että olen vapaaehtoisesti tehnyt jo toisen mekon itselleni ;D